Perinteisen vesimittarin rakenne on yleensä jaettu kolmeen osaan: kotelo, holkki ja kelloydin. Vesi tulee renkaan muotoiseen tilaan kotelon alaosassa veden sisääntulosta ja kohdistuu juoksupyörään aiheuttaen juoksupyörän pyörimisen ja laskurin laskevan.
On syytä mainita, että perinteisten mekaanisten vesimittarien lukeminen on taitava. Lue korkeasta osoittimesta matalaan päähän, toisin sanoen lukea osoittimen valitsimesta × 1000 myötäpäivään alhaalta ylöspäin. Erityisesti, jos tuhannet, sadat ja kymmenet osoittimet ovat kahden numeron välillä, kiinnitä huomiota kahden vierekkäisen osoittimen väliseen assosiaatioon. Kuten kuvassa on osoitettu, ”× 1” -osoitin on välillä 6–7, mikä on hyvin lähellä 6. Se, onko lukeminen 6 tai 7 riippuu siitä, onko × 0,1 -valitsimen osoitin lähellä nollaa. Näemme, että × 0,1 -valitsimen osoitin on välillä 1 ja 2, mikä tarkoittaa, että siirtoa ei ole vielä olemassa, joten yksikköosoittimen tulisi lukea luku 6 sijaan 7. Jos × 0,1 -valitsimen osoitin on välillä 9 ja 0, on myös mahdollista lukea 5.
Perinteisillä vesimittarilla on yksinkertainen rakenne ja alhaiset kustannukset, mutta ulkoinen ympäristö vaikuttaa niihin helposti. Erityisesti ulkona asennetut mekaaniset vesimittarit ovat erittäin alttiita vaurioille joillain alueilla, joiden lämpötila on talvella alle nollan. Joillakin alueilla, joilla lämpötila on erittäin matala, suurikokoiset vesimittarit vaurioituvat, mikä vaikeuttaa asukkaiden veden käyttöä. Tämän tilanteen vuoksi olemme kehittäneet uusia tuotteita, kuten ultraäänivesimittarit jne. Esittelemme tällaiset vesimittarit yksityiskohtaisesti tulevissa artikkeleissa.